Lapinmatka: Meillä on tapana mennä perheen kanssa joka hiihtoloma lappiin ja äidin kanssa mennään issikkavaellukselle. Vuonna 2014 kuitenkin ajattelimme mennä jonnekkin muulle tallille kun issikkatallille, niinpä valitsimme tallin nimeltä Ruskan Laukka. Ennen vaellusta menin kuitenkin ratsastustunnille siellä, maneesi oli tehty vanhasta kasvihuoneesta joka oli aika nerokasta. Sain ratsukseni hevosen joka oli todella laiska. Tunti meni hyvin ja palasimme mökille, ja koko ilta meni hevosista jutellen. seuraavana päivänä oli vaellus. Sain suomenhevosen nimeltä Nemo, se vaikutti mukavalta ja noin mutta silti jännitti. Pihassa nousimme selkään ja aloimme kulkea liukasta aurattua polkua pitkin metsään, metsän reunassa aurattu tie loppui ja astuimme kävelypolulle. Jännitti todella paljon mennä umpihangessa jyrkkiä ylä- ja alamäkiä. Lopulta saavuimme takaisin auratulle tielle. Joku ryhmästä sanoi että häntä pelottaa että hevonen kaatuisi hänen allaan, ohjaaja nauroi ja sanoi että ei niin käy ja että hän ei ole koskaan nähnyt hevosen kaatuvan. Noin kymmenen metrin jälkeen tuosta ohjaajan hevonen kuitenkin liukastui ja kaatui kovalle jäätikölle. Me kaikki säikähdimme ja aloimme kysellä ohjaajalta että onko hän kunnossa. Mitään ei käynyt onneksi pahemmin kuin että yksi suoja irtosi.
Mä oon käynyt todella monella tallilla ja ellei tämän hetkistä tallia lasketa, paras on ehdottomasti KT-talli, oon käynyt siellä kahtena kesänä leirillä ja voin todeta että se on kannattanut. Ehkä erikoisin hevonen jolla olen ratsastanut on ollut Seri, vammaisratsu joka osaa kulkea äänimerkeillä. Toisinsanoen Serin selässä ei tarvinnut korvaansa letkauttaa kun sanoi vaan mitä haluaa tehdä.
Elämäni tärkein hevonen on varmaankin minulla tällä hetkellä hoitsuna oleva Braunis, kaikilla ei ehkä herää ajatus että Braunis olisi hänen unelmahevosensa mutta mulle se on oma rakas satuprinssi. Brauniksesta sanotaan että se on luomu koska sillä ei käytetä kuolaimia, ja kenkiäkin vaan talvisin. Braunis voi olla hankala jos ei osaa ratsastaa sitä oikein ja en kiellä etteikö se mullakin välillä olis hankala. Braunis on myös aika vauhdikas ja usein pukittaa laukannostoissa.
Braunis on todella kankea takajalassa olevan arven vuoksi ja hieroja käy hoitamassa ruunaa aina aika ajoin. Voin kertoo Brauniksesta enemmän sitten toiste.
kuvassa Braunis ja minä.
Ennen Braunista hoitsuni oli Equ PT Sportilla welshponi nimeltään Hampi. Hampi oli aika säikky 9vuotias tamma jonka ansiosta multa irtosi varpaasta kynsi ja mun kaverilta murtu käsi. Kerän loppuvaiheilla kumminkin Hampilla todettiin jalassa joku nivelhäiriöjuttu ja se piti antaa takaisin vanhalle omistajalleen.
Ensimmäisistä ensimmäisin hoitsuni oli kumminkin Niinisalon tallilta villi pikkusuokki Nelli jolla en ikinä saanut kyllä ratsastaa...
vähän kuvia vielä hevosista matkan varrelta:
Haapahuhdan tilalta (toiminta loppunut) Leevi.
Eikä tässä ole läheskään kaikki mutta säästetään muitakin tekstejä varten =)
He(i)ppa!








